Lasten ja nuorten rasitusvammat: Osa 2

Lasten ja nuorten rasitusvammojen yhteyksissä kulkee mukana erilaisia vaikeasti ymmärrettäviä sanoja ja diagnooseja, jotka nimeltään eivät kerro vammasta juuri mitään. Tässä lasten ja nuorten rasitusvammojen blogisarjan toisessa osiossa olisi tarkoitus selventää muutamien sanojen merkityksiä ja käydä läpi tarkemmin muutamaa yleistä lapsilla ja nuorilla ilmenevää rasitusvammaa läpi. Blogisarjan ensimmäisessä osiossa kävin läpi yleisiä lasten ja nuorten rasitusvammoihin liittyviä asioita kuten rasitusvammoille altistavia tekijöitä sekä rasitusvammojen ennaltaehkäisyyn liittyviä mahdollisuuksia. Lasten ja nuorten rasitusvammojen yhteyksissä kulkee mukana erilaisia vaikeasti ymmärrettäviä sanoja ja diagnooseja, jotka nimeltään eivät kerro vammasta juuri mitään. Tässä lasten ja nuorten rasitusvammojen blogisarjan toisessa osiossa olisi tarkoitus selventää muutamien sanojen merkityksiä ja käydä läpi tarkemmin muutamaa yleistä lapsilla ja nuorilla ilmenevää rasitusvammaa läpi. Blogisarjan ensimmäisessä osiossa kävin läpi yleisiä lasten ja nuorten rasitusvammoihin liittyviä asioita kuten rasitusvammoille altistavia tekijöitä sekä rasitusvammojen ennaltaehkäisyyn liittyviä mahdollisuuksia. Jos et vielä ollut lukenut lasten ja nuorten rasitusvammojen blogisarjan ensimmäistä osiota, pääset lukemaan sen tästä linkistä!

Apofysiitit

Apofysiitti on yleisnimitys, joka ilmenee monessa eri rasitusvammassa. Apofysiitillä tarkoitetaan apofyysin eli kasvutumakkeen vaurioitumista, joka tuottaa kipu-oireita. Apofyysi eli kasvutumake on paikka luussa, johon lihas tai jänne kiinnittyy. Apofyysin alue on erityisesti herkkä vaurioille kasvupyrähdyksen aikana, kun jänteet ja lihakset pyrkivät pysymään luiden kasvun perässä mukana. Muuttuneet mittasuhteet heikentävät usein hetkellisesti nuoren liikkeiden hallintaa ja saattaa aiheuttaa ylimääräistä kuormaa apofyyseille, tuottaen mikrovammoja, jotka palautumattomina voivat johtaa rasitusvammaan eli apofysiittiin. Apofysiitin oireilu yhdistyy lähes poikkeuksetta rasitukseen ja kipuilu on yleistä, joko rasituksen aikana tai rasituksen jälkeen. Rasituksen jälkeen on yleensä havaittavissa kipua sekä mahdollista turvotusta kasvutumakkeen alueella oireilevassa raajassa. Yleisesti ottaen apofysiitit hoidetaan kuntoutuksella, jossa tärkeässä roolissa on kuormituksen hallinta. Liikuntaa ja urheilua ei tarvitse missään nimessä lopettaa täysin kuntoutuksen ajaksi, mutta kivuliaita liikkeitä tulisi rajoittaa, että apofyysi alue pääsee rauhoittumaan ja palautumaan. Lievissä vammoissa urheilulajia ei tarvitse laittaa tauolle, mutta kuormitusta tulee vähentää ja oireenmukaisesti rajoittaa tiettyjä tilanteita. Kivuliaammissa vammoissa on järkevää korvata oireita tuottava laji tilanteeseen soveltuvalla lajilla, joka ei kuormita apofyysi aluetta, mutta ylläpitää liikunnallisuutta.

Tässä blogitekstissä käymme tarkemmin läpi asioita liittyen kahteen yleisimpään rasitusvammaan lasten ja nuorten keskuudessa. Näitä ovat kantaluun kipuilu eli Severin tauti sekä säärikyhmyn kipuilu eli Osgood-Schlatterin tauti. Lisäksi Osgood-Schlatterin tautia läpikäydessä käymme samalla läpi polvilumpion alakärjen kipuilua eli Sindin-Larsen-Johanssonin tautia, koska se ei juurikaan poikkea edellä mainitusta Osgood-Schlatterin taudista. Alle olen koostanut Duodecim-lehdestä löytyvästä artikkelissa olleen hyvän taulukon, joka sisältää yleisimmät apofysiitit, niihin vaikuttavat lihakset ja jänteet sekä arvio vamma-altteimmasta ikävaiheesta. Etenkin alaraajoihin kohdistuvat apofysiitit ovat yleisiä juoksu- ja hyppylajien harrastajilla.

Severin tauti (kantapää)

Severin tauti eli kantaluun apofysiitti on yleinen vaiva noin 7–13-vuotiaalle urheilijalle, joka syntyy toistuvasta vetoärsytyksestä akillesjänteen kautta kantaluun apofyysin alueelle, joka tuottaa alueelle kasvutumakkeen vaurioita, jotka eivät kerkeä parantua kuormituksen toistuvuuden vuoksi. Kipuoire kohdentuu Severin taudissa kantaluun akillesjänteen kiinnityskohtaan, joka löytyy kantakuun takaosasta. Oireina Severin taudille ovat yleisesti kipu, joka liittyy kantapään alueen rasitukseen, paineluarkuus sekä mahdollinen turvotus kantaluun alueella. Pahimmillaan kipu on yleensä rasituksen aikana tai rasituksen jälkeen. Etenkin rasitus, joka sisältää juoksuja, hyppyjä, pysähdyksiä ja suunnanmuutoksia ovat yleensä kipuja provosoivia toimintoja. Kyseisiä toimintoja esiintyy erityisen paljon voimistelussa, koripallossa ja jalkapallossa, mutta Severin taudista kärsiviä löytyy myös monien muiden lajien harrastajista.

Yleisesti ottaen rasitusvamman tunnistaa siitä, että kipuilua on ollut jo pidemmän aikaa ja selkeää kipujen alkamisajankohtaa on vaikeaa määrittää. Kipu on saattanut aluksi olla hyvin pientä kipuilua satunnaisesti, mutta jos tilanteelle ei tehdä muutoksia eikä kuormitusta hallita voivat kivut yleistyä ja pahentua. Pahimmissa tapauksissa Severin taudin kipu oireet vaikuttavat myös normaaliin arkeen kantapääkipuina, jonka vuoksi kävely voi olla kivuliasta. Riskitekijöitä Severin taudille ovat keskeneräinen kasvu, liian yksipuolinen rasitus, liian suuri kokonaisrasitus, takaketjun rajoittunut liikkuvuus, rajoittunut nilkan koukistus sekä jalkaterän biomekaniikka. Yleistä taudille on, että oireilua on molemmissa jaloissa, mutta monesti oireilu on toisessa jalassa pahempaa. Ennuste taudin paranemiselle on hyvä, koska vaiva on vahvasti yhteydessä kasvuun, joten kasvupyrähdyksen jälkeen taudin oireet viimeistään vähenevät. Paraneminen taudilla on hyvin yksilöllistä ja vaihtelee kuukaudesta aina vuoteen. Severin taudille on yleistä se, että oire on saattanut jo kerran helpottaa, mutta palaakin uudelleen esimerkiksi loman jälkeen, kun palataan takaisin rasitukseen.

Severin taudin hoidossa avainasemassa on kuormituksen hallinta. Taudin paraneminen nopeutuu, jos kuormitusta aletaan hallita heti oireiden alkamisen jälkeen. Kuormitusta ei tarvitse kokonaan lopettaa, mutta esimerkiksi kovia kiihdytyksiä, pysähdyksiä, hyppyjä, suunnanmuutoksia ja muita vastaavia liikkeitä, jotka tuottavat kovia iskuja tai vetorasitusta kantapäälle olisi syytä vähentää tai jopa välttää riippuen kiputilanteesta. Kuormituksen säätelyn ajalle urheilevalle nuorelle on tärkeää löytää muita liikuntamuotoja, jotka tukevat lajin sekä vähintään ylläpitävät yleiskuntoa. Hyviä lajiesimerkkejä, missä kantapään kuormitus on vähäisempää ovat esimerkiksi pyöräily ja uinti. Lisäksi lihasvoimaharjoittelua voidaan toteuttaa. Akuuttivaiheessa kuormituksen hallinnan lisäksi voidaan urheilijalle kokeilla kantakorotuksen käyttöä kengissä, jonka tarkoituksena on vähentää kantaluun vetorasitusta akillesjänteeltä. Kantakorotusta tulisi käyttää säännöllisesti kaikissa kengissä.

Fysioterapeutin vastaanotolla Severin taudista kärsivälle nuorelle voidaan luoda oma henkilökohtainen harjoitusohjelma, joka sisältää suunnitelman harjoituksiin palaamiseen sekä ohjeisharjoitteet, jotka tukevat lajiin paluuta. Mahdollisia oheisharjoitteita Severin taudin kuntoutuksessa ovat esimerkiksi liikkuvuusharjoitteet takareisien sekä pohkeiden alueella, voimaharjoitteet alaraajoille ja etenkin pohkeen lihaksistolle, alaraajojen hallinta harjoitteet sekä jalkaterän toiminnan tukemiseen liittyvät harjoitteet. Severin taudin ennaltaehkäisemisessä on siis avainasemassa seuraavat asiat; kuormituksen hallinta, monipuolinen urheilu, takaketjun liikkuvuudesta huolehtiminen, hyvästä pohkeiden voimatasosta huolehtiminen, sopivien kenkien käyttäminen sekä jalkaterän toiminnan harjoittaminen.

Osgood-Schlatterin tauti / Sinding-Larsen-Johanssonin tauti

Osgood-Schlatterin tauti eli säärikyhmyn apofysiitti on yleisin nuorten rasitusvamma, jolle altistutaan yleisesti ottaen noin 10–14 vuoden iässä. Apofysiitti syntyy, kun säärikyhmyn apofyysin alueelle tulee toistuvaa vetorasitusta patella jänteestä eli etureiden lihaksien jänteestä. Kipuoire kohdentuu Osgood-Schlatterin taudissa säärikyhmyyn, joka sijaitsee juuri polven alla. Oireina taudissa ovat yleisesti kipu, joka liittyy polven alueen rasittamiseen, paineluarkuus sekä mahdollinen turvotus säärikyhmyn alueella. Lisäksi säärikyhmyn alueella saattaa kasvaa uudisluuta, joka suurentaa säärikyhmyn aluetta. Suurentuneen kyhmyn ikävimpänä oireena on yleensä sen kosketusarkuus, jonka vuoksi polvillaan oleminen saattaa olla kivuliasta. Kuten Severin taudissa myös Osgood-Schlatterin taudissa oireet ovat pahimmillaan rasituksen aikana tai sen jälkeen. Myös vaivaa provosoivat toiminnot ovat samankaltaisia Severin taudin kanssa eli juokseminen, hyppiminen ja porraskävely. Yleisimpiä lajeja, joissa tautia tavataan ovat jalkapallo, koripallo, voimistelu, jääkiekko sekä lentopallo, mutta myös muut lajit, joissa polven alueelle tulee paljon kuormitusta.

Osgood-Schlatterin taudin riskitekijät ovat ominaisia myös muille rasitusvammoille eli liian kova kuormitus suhteessa lepoon, liian yksipuolinen kuormitus sekä liian nopea kuormituksen määrän tai intensiteetin nousu. Osgood-Schlatterille yksilöllisempiä riskitekijöitä on heikentynyt lihasvoima erityisesti takareisien, pakaroiden sekä pohkeiden alueella, mutta myös etureiden alueella. Osgood-Schlatterissa etureiden alue on yleensä myös kiristävä, joka kertoo siitä, että etureisi on ylitöissä ja sitä avustavat takaketjun lihakset eivät auta tarpeeksi. Muita riskitekijöitä taudille ovat puutteet alaraajan liikehallinnassa sekä keskivartalon heikko kontrolli. Ennuste paranemiselle on hyvä, kuten muissakin lasten ja nuorten rasitusvammoissa, mutta paranemisprosessi on hyvin yksilöllinen. Tietyissä tilanteissa paraneminen saattaa viedä vain kuukausia, mutta joissain tilanteissa paraneminen voi viedä 12–24 kuukautta.

Kuormituksen hallinta on tässäkin rasitusvammassa avainasemassa kuntoutuksessa ja sen vuoksi lajista tulevaa rasitusta pitää rajoittaa ja korvata rasitusta, jollakin soveltuvammalla aktiviteetilla. Alkuvaiheeseen erittäin hyvin soveltuvat aktiviteetit ovat kävely, pyöräily sekä uinti, jotka tuottavat merkittävästi vähemmän kuormitusta polven seudulle kuin juokseminen, hyppinen tai portaissa kävely. Osgood-Schlatterin hoidossa on esimerkiksi käytetty erilaisia aktiivisuusportaita, jotka ajan myötä lisäävät portaittain kuormitusta polven alueella. Aktiivisuusportaissa aloitettaan kävelystä ja kevyestä pyöräilystä, josta portaittain siirrytään kohti porraskävelyä, juoksemista sekä hyppimistä. Lopulta aktiivisuusportaissa päädytään osittaisen lajiharjoittelun kautta aina päätavoitteeseen eli otteluun tai kilpailusuoritukseen. Aktiivisuusportaan ajatuksena on, että kuormitus polven alueella ei nouse liian nopeasti vaan määrä nousujohteisesti kasvaa pikkuhiljaa.

Fysioterapeutin vastaanotolla polvivaivasta kärsivälle urheilijalle toteutetaan henkilökohtainen kuntoutussuunnitelma, joka sisältää asteittaisen paluun harjoitteluun sekä oheisharjoitteet kuntoutumisen tueksi. Osgood-Schlatterin taudissa tiedetään, että se johtuu etureiden lihaksiston jänteen toistuvasta ja liiallisesta vetorasituksesta ja tämän vuoksi oheisharjoitteet tulee sisältää harjoitteita, jotka jatkossa keventävät tätä vetorasitusta. Näitä harjoitteita ovat erityisesti takareisien, pakaroiden sekä pohkeiden voimaharjoitteet, jotka osaltaan pystyvät vähentämään rasitusta polvelta. Tilanteissa, joissa kuntoutuksessa tarvitaan pidempi tauko polven alueen rasituksesta, tulee kuntoutussuunnitelma sisältää säärikyhmyn alueen asteittaista altistamista kuormitukselle, joka voidaan alkuvaiheessa toteuttaa esimerkiksi isometrisillä jännityksillä.

Sinding-Larsen-Johanssonin tauti on Osgood-Schlatterin taudin kanssa hyvin samankaltainen vaiva sen hoidon periaatteet ovat identtiset toisiensa kanssa. Kipualue Sinding-Larsen-Johanssonin taudissa on hieman Osgood-Schlatterin tautia ylempänä polvilumpion alakärjessä, johon etureiden lihaksiston jänne kiinnittyy myös. Taudille yleisin altistumisikä on 10–16 ikävuoden välissä. Sinding-Larsen-Johanssonin taudin paranemisprosessin oletetaan olevan hieman nopeampi Osgood-Schlatterin tautiin verrattuna.

Jos itselläsi tai lähipiirissäsi esiintyy yllä mainittuja rasitusvammoja tai niitä vastaavia vammoja, suosittelen hakeutumaan fysioterapeutin vastaanotolle, jossa pystytään suunnittelemaan asianmukainen kuntoutussuunnitelma vaivan hoitoon tai ohjelman mahdolliseen vaivan ennaltaehkäisyyn!