Fysioterapeutin vastaanotolla

Haastattelu

Fysioterapeutin vastaanotolle saapuessasi, käynti aloitetaan aina haastattelulla. Varsinkin ensimmäisen käyntikerran haastattelu on erittäin tärkeä työkalu fysioterapeutille asiakkaan kokonaiskuvan hahmottamisessa. Haastattelun avulla fysioterapeutti saa tärkeää tietoa ensinnäkin siitä, että minkä vuoksi vastaanotolle on hakeuduttu ja mikä on asiakkaan oma näkemys vaivasta. Fysioterapeutin jatkokoulutuksissa onkin tullut vahvasti esille, että haastattelun merkitys on erittäin suuri fysioterapeuttisten johtopäätöksien tekemisessä ja sen myötä fysioterapeuttisen suunnitelman luomisessa. Tämän myötä haastattelun onnistumisella on myös suuri vaikutus fysioterapian vaikuttavuuteen. Alle olen koostanut listaa kysymyksistä ja niiden tarkoituksesta:

''Haastattelun merkitys on erittäin suuri fysioterapeuttisten johtopäätöksien tekemisessä''

​1. Perustiedot

2. Fysioterapeutin vastaanotolle hakeutumisen syy?

• Milloin oire on alkanut?

• Milloin oire tulee esille?

• Tarkka kipualue, kivun luonne (jomottava, säteilevä, pistävä) ja kivun vahvuus 0-10 kipujanalla?

• Helpottaako oiretta jokin liike tai asento?

• Vaikuttaako oire/vaiva nukkumiseen?

• Lääkitys oireiden helpottamiseksi?

• Mitä asioita oire/vaiva rajoittaa elämässä?

• Asiakkaan oma näkemys vaivan syystä?
• Kaikkia yllä olevia tarkentavia kysymyksiä tarvitaan asiakkaan haastattelussa, jotta saadaan tarpeeksi laaja kokonaiskuva vaivan alkamisesta, sen oireista sekä vaikutuksesta asiakkaan arkeen. Kysymysten avulla fysioterapeutti pystyy valitsemaan tarvittavia tutkimuksia sekä testejä vaivan syyn selvittämiseksi. Oma näkemys vaivan syystä voi tuoda fysioterapeutille esiin tutkimiseen ja hoitoon vaikuttavia asioita, kuten asiakkaiden kielteiset uskomukset, asenteet tai käyttäytymismallit. Näiden edellä mainittujen muuttaminen on yksi fysioterapeutin tärkeimmistä töistä asiakkaiden kokonaisvaltaisessa hoidossa.

3. Onko käynyt aikaisemmin vaivan vuoksi fysioterapiassa tai lääkärissä?

• Mahdolliset aikaisemmat tutkimukset?
• Onko aikaisemmasta hoidosta olla apua?
• Aikaisemmat vammat ja niiden hoito?
• Onko käynyt muun vaivan vuoksi fysioterapiassa?
• Fysioterapeutin on tärkeää tietää hoidon kannalta esimerkiksi mahdollisista aikaisemmista vammoista, onnettomuuksista tai toimenpiteistä. Lisäksi on tärkeää selvittää mahdollisen lääkärikäynnin ohjeistukset sekä tulokset mahdollisista kuvantamistutkimuksista (röntgen, MRI).

4. Työelämä tai aikaisempi työnkuva?

• Onko asiakas pystynyt olemaan töissä?
• Asiakkaan työelämässä voi olla mahdollisia kuormitustekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet oireen/vaivan syntymiseen, jotka on hyvä selvittää haastattelun avulla. Myös aikaisempi työnkuva voi olla merkityksellinen tieto johtopäätösten teossa, jos kyseessä on esimerkiksi eläkkeellä oleva asiakas.

5. Perussairaudet ja niiden lääkitykset?

• Perussairauksilla voi olla merkitystä vaivan hoidossa ja yhdessä lääkityksen kanssa voivat vaikuttaa esimerkiksi asiakkaan oirekuvaan. Yhtenä hyvänä esimerkkinä on huimaus, jonka aiheuttaja voi olla asiakkaan perussairaus tai lääkitys.

6. Liikkumistottumukset ja elämäntavat?

• Liikkumistottumuksilla sekä elämäntavoilla on suuri merkitys asiakkaan terveyteen ja täten myös todennäköisesti oireeseen/vaivaan, jonka vuoksi vastaanotolle on hakeuduttu. Riittävällä liikkumisella voidaan ennaltaehkäistä monia eri vaivoja ja asiakkaan liikkumismieltymysten tietäminen esimerkiksi harjoitteita suunnitellessa on hyvä hyödyntää. Elämäntapaan liittyviä tärkeitä selvitettäviä on esimerkiksi tupakointi, joka löytyykin monen eri tuki- ja liikuntaelin vaivan riskitekijöistä.

Tutkiminen

Haastattelussa tulleet tiedot johdattelevat fysioterapeuttia kohti kliinistä tutkimista. Tosin kliininen tutkiminen aloitetaan usein jo ennen haastattelua, kun asiakas tulee vastaanotolle. Fysioterapeutti käyttää yleensä havainnointia heti alusta lähtien seuraten esimerkiksi asiakkaan kävelyä. Ensimmäinen havainto voikin olla, että asiakas kävelee vastaanotolle kyynärsauvojen tukemana ja tämä antaakin jo ennen haastattelua jonkinlaisen kuvan asiakkaan vaivasta. Haastattelun perusteella on todennäköisesti tullut ilmi, että mitä kehon aluetta aloitetaan tutkia.

Havainnointia fysioterapeutti voi tehdä myös siinä vaiheessa, kun tutkimista aloitetaan. Esimerkiksi miten selkäkipuinen asiakas riisuu kenkänsä tai olkapääkipuinen asiakas ottaa t-paitansa pois. Näissä tilanteissa terapeutti näkee arkisia tilanteita, joihin vaiva mahdollisesti vaikuttaa. Tutkimisen alkuvaiheessa on yleistä katsoa yleistä liikkumista läpi ja esimerkiksi pyytää asiakasta seisomaan, kävelemään, kyykistymään tai seisomaan 1-jalalla. Tutkimisessa yleensä tässä vaiheessa siirrytään itse vaiva alueeseen, jonka alueelta testaan aktiivinen sekä passiivinen liikerata. Selkäkivuissa katsotaan eri liikesuunnat esimerkiksi seisten sekä tarvittaessa istuen. Lonkkaa tutkiessa katsotaan ensin asiakkaan aktiiviset liikkuvuudet ja sen jälkeen verrataan niitä terapeutin tekemiin passiivisiin liikkeisiin. Liikkeiden välillä vertaillaan liikkuvuutta, liikkeen laatua ja liikkeestä tulevia tuntemuksia. Liikelaajuuksia mitatessa terapeutti voi myös käyttää kulmamittaria, jolla saadaan tarkat tulokset liikkuvuuksista ja niiden erot on helppo kirjata ylös. Mittoja voidaan helposti tämän jälkeen käyttää seurantamittareina fysioterapiassa ja seurata esimerkiksi olkanivelen koukistusliikkuvuuden kehitystä fysioterapiajakson aikana.

''Mittoja voidaan helposti tämän jälkeen käyttää seurantamittareina fysioterapiassa''

Selkä- ja niska-hartiaseudun kipuja tutkittaessa on yleistä tehdä asiakkaalle turvatestejä, joilla tutkitaan neurologista statusta. Neurologisessa statuksessa tutkitaan asiakkaan lihasvoimat ylä- tai alaraajoista, jotka testaavat tietyn hermojuuritason toimivuutta. Lisäksi statuksessa tutkitaan jänneheijasteet eli refleksit sekä ihotunto. Selkä- ja niska-hartiaseudun vaivoja tutkittaessa tehdään myös yleisesti hermokudoksen provokaatiotestejä, joilla selvitetään, onko vaivassa mukana hermostoon liittyvää ärsytystä. Jos niska-hartiaseudun vaivaan liittyy oireena huimausta, selvitetään tutkimisella, mikä on huimauksen aiheuttaja. Hyvin yleistä on myös selvittää selkä- ja niska-hartiaseudun alueelta mahdollista liikekontrollin häiriötä, jotka ovat hyvinkin yleisiä kyseisistä vaivoista kärsivillä.

Asiakkaan vaiva voi myös hyvin olla yhteyksissä johonkin toimintaan. Esimerkiksi aktiivisesti kuntosaliharjoittelua tekevällä asiakkaalla kipeytyy lonkka kyykätessä tai aktiivisesti juoksevalla kipeytyy sääret juostessa. Näitä vaivoja kannattaa ruveta tutkimaan itse toimintaa tehdessä eli vastaanotolla ruvetaan kyykkäämään tai hölkkäämään mahdollisuuksien mukaan. Näitä toimintoja voidaan myös videoida, joiden avulla terapeutti voi havainnollistaa löydöksiä asiakkaalle.
Fysioterapeuttiseen tutkimiseen voi myös liittyä erilaiset testit, joiden avulla pyritään selvittämään esimerkiksi yleistä toimintakykyä, lihasvoimaa tai tasapainoa. Testit kertovat ensimmäisellä kerralla esimerkiksi sen, että miten asiakas suoriutuu testeistä, onko testeissä puolieroja tai mihin asiakkaan tulos määräytyy viitearvoissa. Tulevilla terapiakerroilla testejä voidaan tehdä uudelleen ja arvioida edellisiin kertoihin.

''Toimintoja voidaan myös videoida, joiden avulla terapeutti voi havainnollistaa löydöksiä asiakkaalle''

Tutkimisen tavoitteena on luoda asiakkaalle yksilöllinen fysioterapiasuunnitelma, joka tukee asiakkaan toimintakykyä ja sen tavoitteena on saada asiakkaan vaivaan helpotusta. Fysioterapeuttinen suunnitelma sisältää mahdollisen fysioterapeuttisen hoidon sekä tarvittavat terapeuttiset harjoitteet, joiden avulla aloitetaan kuntouttamaan asiakkaan vaivaa.

Hoito

Fysioterapeuttisia hoitomenetelmiä on useita ja asiakkaallekin saattaa välillä olla hämmentävää, kun erilaisia hoitokeinoja on erilaisia. Fysioterapeuttisten hoitomenetelmien tueksi käytetään myös niin sanottuja fysikaalisia hoitoja sekä erilaisia teippauksia. Tässä julkaisussa olisi tarkoitus selventää erilaisia fysioterapeuttisia hoitomenetelmiä sekä fysikaalisia hoitoja, joita käytän työssäni vastaanotoilla asiakkaidemme auttamiseksi. Hoitomenetelmät määräytyvät aina haastattelun sekä tutkimisen pohjalta ja valitaan aina yksilöllisesti tilanteeseen sopiviksi.

Manuaalinen terapia = Tämän yleistermin alle voidaan laskea erilaiset hieronta/pehmytkudoskäsittelyn muodot, nivelen mobilisaatiohoidot sekä liikehoidot. Vastaanotolle hakeutuessaan asiakkaan mahdollisena ongelmana saattaa olla esimerkiksi rajoittunut liikkuvuus selkärangan, lonkan tai nilkan alueella, jota mahdollisesti rajoittaa joko nivel, pehmytkudokset tai molemmat. Erilaisilla pehmytkudoskäsittelyillä ja hieronnoilla voidaan vastaanottokäynnillä saada asiakkaan lihaksistoa rentoutettua, jotta nivelen normaali liike saataisiin palautettua. Nivelten mobilisaatioita käytetään niissä tilanteissa, joissa tutkimisen myötä on todettu nivelen liike rajoittuneeksi. Hyvänä esimerkkinä on tilanne, jossa asiakkaan nilkan liikkuvuus koukistukseen on rajoittunut ja täten vaikuttaa alaraajan toimintaan. Nivelen mobilisaatiotekniikoilla voidaan auttaa liikkeen toteutumista paremmin ja täten tukea alaraajan toimintaa. Erilaisia liikehoitoja fysioterapeutit käyttävät yleensä akuuteissa tilanteissa esimerkiksi selkäkivun hoidossa. Akuutissa selkäkivussa alkuvaiheen hyvänä terapiana voi olla kevyet liikehoidot selän ja alaraajojen alueella, joiden avulla saadaan asiakasta rentoutumaan. Lähtökohtaisesti manuaalisella terapialla pyritään aina lievittämään asiakkaan kipua sekä palauttamaan kehonosan tai nivelen optimaalinen liike.

Huippukylmähoito/cryo-hoito= Kylmähoito helppokäyttöinen ja yleisesti käytetty hoitomuoto fysioterapiassa niin akuuttien kuin kroonisten vammojen hoidossa. Kylmähoidon fysiologiset ja biologiset vaikutukset perustuvat eri kudosten lämpötilan alenemiseen, joka vaikuttaa hermo-lihasjärjestelmän kautta lihaksen rentoutumiseen ja sitä kautta kivun lievittymiseen. Hoito vähentää tulehdusreaktiota sekä poistaa turvotusta ja ylimääräistä nestettä hoidettavalta alueelta. Huippukylmähoito kiihdyttää aineenvaihduntaa, lievittää kipua, rentouttaa lihaksia ja myös parantaa liikkuvuutta.

Terapeuttinen harjoittelu

Terapeuttinen harjoittelu on erittäin olennainen osa fysioterapeuttista prosessia. Terapeuttisella harjoittelulla tarkoitetaan harjoittelua, jossa käytetään aktiivisia ja toiminnallisia tapoja harjoitella, joiden tavoitteena on palauttaa sairauden tai vamman jälkeen elinjärjestelmien toimintaa normaaliksi. Harjoittelua käytetään myös ennaltaehkäisevänä sekä elinjärjestelmiä kehittävänä menetelmänä fysioterapiassa. Terapeuttinen harjoittelu onkin laaja käsite, johon sisältyy niin palauttava, ennaltaehkäisevä sekä kehittävä harjoittelu. Näitä kaikkia kolmea tarvitaankin fysioterapiassa, jotta asiakkaamme hoito olisi kokonaisvaltaista.

Sairauden tai vamman jälkeisessä terapeuttisessa harjoittelussa korostuu elinjärjestelmien palauttaminen vammaa/sairautta edeltävälle tasolle. Esimerkiksi polven tekonivelleikkauksen jälkeen asiakkaan polvessa on liikerajoitusta sekä kävelyssä ontumista, tällöin terapeuttisen harjoittelun tavoitteena on palauttaa liikkuvuus mahdollisimman hyväksi, kehittää alaraajan voimaa sekä painonsiirtoa, jotta ontuminen saataisiin pois. Näiden elinjärjestelmien jälkeen terapeuttisessa harjoittelussa voidaan siirtyä kehittävään harjoitteluun, jonka tavoitteena olisi progressiivisesti kehittää alaraajojen voimatasoja, jotta asiakkaan liikkumiskykyä saataisiin kehitettyä ja täten vältyttyä mahdollisilta uusilta vammoilta.

Ennaltaehkäisevässä terapeuttisessa harjoittelussa korostuu elinjärjestelmien kehittäminen, jotta vältyttäisiin mahdollisilta vammoilta. Tällainen harjoittelu korostuu etenkin aktiivisesti liikkuvilla ihmisillä, jotka harrastavat jotain lajia. Otetaan esimerkiksi aktiivisesti juoksua harrastava ihminen, joka on kärsinyt aikaisemmin akillesjänne kivuista, mutta tällä hetkellä suurempia ongelmia ei ole ollut. Fysioterapiassa asiakkaalla on todettu ylemmän nilkkanivelen liikerajoitusta sekä voimatasojen heikkoutta pohkeiden lihaksistossa. Näiden perusteella fysioterapiassa aletaan panostamaan nilkan liikkuvuuden parantamiseen sekä pohkeiden lihaksiston kehittämiseen. Lisäksi olennaisena osana ennaltaehkäisevää harjoittelua on käydä asiakkaan kanssa juoksuharjoittelun rytmitystä läpi, jotta kuormitus ei nouse liian korkeaksi.

Terapeuttisessa harjoittelussa korostuu aina se, että harjoittelulla pyritään kehittämään jotain elinjärjestelmää, jotta vältyttäisiin ongelmilta. Terapeuttisten harjoitteiden valinta perustuu aina tarkkaan haastatteluun sekä fysioterapeuttiseen suunnitelmaan. Lisäksi terapeuttisille harjoitteille on hyvä luoda tavoitteet ja nousujohteiden ohjelma, jotta kehittymistä voidaan seurata fysioterapia prosessin aikana.